Viestinnän professori Anu Sivusen viesti on selkeä: läsnätyö ei automaattisesti vahvista yhteisöllisyyttä, aivan kuten etätyö ei automaattisesti heikennä sitä. Laatu voi olla kummassakin kanavassa hyvä tai heikko sen mukaan, miten työ ja kohtaamiset organisoidaan. Tarkoituksellisesti tuettu etävuorovaikutus voi parhaimmillaan tuottaa syvällisempiä keskusteluja ja vahvemman flown; ilman suunnitelmaa fyysinenkin yhdessäolo jää helposti näennäiseksi.
HYMY‑raportti täydentää kuvaa osoittamalla etä‑ ja hybridityön kaksisuuntaiset vaikutukset. Etätyö voi keventää kuormitusta ja tukea työn ja muun elämän yhteensovitusta, mutta samalla on yhteydessä heikompaan yhteisöllisyyteen, luottamukseen ja luovuuteen, erityisesti silloin, kun kasvokkaiset kontaktit vähenevät. Raportissa olevan johtopäätöksen mukaan hyvinvointi heikkenee ja irtisanoutumisaikeet kasvavat, kun toteutunut etätyön määrä on selvästi pienempi kuin työntekijän toive.
Siksi johtaminen ratkaisee. HYMY‑raportin tulosten mukaan identiteetti‑ ja palveleva johtaminen ovat yhteydessä vahvempaan yhteisöllisyyteen, kun tavoitteet, roolit ja pelisäännöt tehdään näkyviksi ja vuorovaikutusta johdetaan johdonmukaisesti. Esihenkilöt toimivat hybridityön “arkkitehteina”, jotka mahdollistavat tasavertaisen osallistumisen ja oppimisen kaikissa kanavissa.
Mitä organisaatio voi tehdä heti?
- Aikatauluta tarkoituksellisia kohtaamisia, joihin sisältyy sekä yhteistä oppimista että kuulumisia.
- Sovi selkeät pelisäännöt tiimi‑ ja organisaatiotasolle: miten päätämme työpaikan, milloin synkronoimme, miten varmistamme tasavertaisuuden hybridi‑palavereissa.
- Suunnittele työtilat ja työkalut yhteistyöhön: toimivat hybridi‑kokousratkaisut, yhteiskäyttöiset työpisteet ja asynkronisen työn käytännöt.
Yhteinen nimittäjä on siis selvä: siirretään fokus päivämäärälistoista ja “toimistoprosenteista” kohti työn ja vuorovaikutuksen laatua. Kun ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ja kuuluvansa joukkoon – kasvokkain tai digitaalisesti – yhteisöllisyys vahvistuu ja työ sujuu.
Lähteet:
|
