Uutiskirje 6/2025

Jaa: 

Auringonpaistetta ja vesipuhveleita

Syyskuun alussa noin 40 vesienhoitoverkostolaista maastoretkeili Pieksämäellä, Pieksänjärven tuntumassa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kohteina olivat Anolanrannassa laiduntavat vesipuhvelit ja Vehkalammen arvokas lintuvesikosteikko. Matkaan lähdettiin yhteiskuljetuksella Mikkelistä, ja matkalla kohteeseen kuultiin ajankohtaista tietoa muun muassa vesienhoidon avustuksista ja yritettiin löytää oikeita vastauksia vesistöaiheiseen tietokilpailuun.

Perillä Anolanrannassa retkeläiset otti vastaan Arto Tenhunen, Anolanrannan omistaja ja Pieksänjärvi-Vangasjärvi osakaskunnan aktiivi, joka kertoi lyhyesti kuluneesta kesästä vesipuhveleiden kanssa. Tämän jälkeen siirryttiin laitumelle ihastelemaan puhveleita, joiden suuri koko ja sarvet aluksi hieman pelottivat. Märehtijät osoittautuivat kuitenkin erittäin hyväntuulisiksi ja leppoisiksi kesätyöntekijöiksi, joita osa retkeläisistä pääsi rapsuttelemaan lähietäisyydeltä.

Anolanrantaan kesän ajaksi tuodut kolme jokivesipuhvelia ovat Suomessa ja Etelä-Savossa vielä erikoinen näky, mutta maailman mittakaavassa ne ovat hyvinkin tavallisia kotieläimiä. Vesipuhvelit on tuotu Anolanrantaan  Kangasniemeltä, Puulan Puhveli -nimiseltä tilalta kesätyöntekijöiksi raivaamaan rehevöitynyttä ranta-aluetta. 

 

Matka jatkui Vehkalammelle

Vesipuhveleiden laitumelta siirryimme muutaman kilometrin päähän Vehkalammen arvokkaalle lintukosteikolle. Pieksänjärven vedenpinnan lasku 1950-luvulla on vaikuttanut vesipinta-alan kutistumiseen ja umpeenkasvun voimistumiseen. Vehkalammen valuma-alue on voimakkaasti ojitettua, ja vielä 1970-luvun lopulle asti järveen johdettiin puhdistamattomia jätevesiä viereiseltä jätevesien käsittelylaitokselta.

Etelä-Savon ELY-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Mari Oja opasti verkostolaisia Vehkalammella. Vehkalampi kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja lintuvesiensuojeluohjelma-alueeseen, ja se on viitasammakon lisääntymis- ja elinympäristöä. Helmi-ympäristöhankkeen toimesta Vehkalammen tilaa on parannettu ruoppaamalla vuosina 2024–2025. Ruoppaustoimilla on vähennetty vesistön ravinnekuormaa ja lisätty avovesialueita, mikä hidastaa umpeenkasvua. Veden vaihtuvuutta on parannettu aukaisemalla umpeen kasvaneita vesiväyliä, minkä lisäksi järvestä on poistettu myös vesikasvistoa. 

Lintutornista näkee järvelle.
Kyyvesitalkkari Eeva Lahtinen ja Maaseudun sivistysliiton Marikki Väisänen keskustelevat vesiensuojelusta.

Vehkalammen rannalle rakennetusta lintutornista järvelle näkee hyvin. Ruoppausten johdosta järvi on mosaiikkimainen eli siellä on vesilinnuille avovesialueita ruokailuun ja saarekkeita suojaamassa pedoilta ja sääolosuhteilta. Ruoppausten lisäksi Vehkalammella on viime vuosina poistettu tehostetusti haitallisia vieraslajeja, kuten minkkiä ja supikoiraa, sillä niiden voimakas lisääntyminen on vaikuttanut merkittävästi maassa pesivien lintujen pesimämenestykseen.

Paluumatkalla riitti asiaa

Maastoretkeilyn päätteeksi oli aika siirtyä kotimatkalle. Retkellä mukana ollut lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen kertoi paluumatkalla vielä mielenkiintoista tutkimustietoa sorsalintukantojen taantumisesta sekä Metsästäjäliiton SOTKA levähdysalueverkosto -hankkeesta. 

Iloinen puheensorina täytti bussin, ja retken todettiin olleen erittäin onnistunut. Verkostolaiset toivoivat lisää yhteisretkiä, ja pyrimme jatkossakin järjestämään maastokäyntejä mielenkiintoisille kohteille. Nähdään siis seuraavassa tapahtumassa!

Veli-Matti Pekkarinen kertoo SOTKA-hankkeesta.
Verkostolaisia vesipuhveleiden laitumella.

Kiitos kaikille retkellä mukana olijoille ja tervetuloa verkoston järjestämiin tapahtumiin jatkossakin!