Jaa: 

Poukarin tilan nuoret viljelijät uskovat kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen

Kolme nuorta osti maatilan Salosta ja elää nyt unelmiensa elämää Halikonjoen varrella 120 naudan, vasikoiden, kolmen koiran ja parin kissan kanssa. Tämä on juuri sitä, mitä me haluamme tehdä! 

Varsinais-Suomessa on noin 4 300 maatilaa, joiden ensisijaisista viljelijöistä 950 on yli 65-vuotiaita. Omistajanvaihdoksille on siis tarvetta tulevina vuosina. EU:n maaseuturahoituskaudella 2023–2027 Varsinais-Suomessa on myönnetty nuoren viljelijän aloitustukea jo yli 80 alle 41-vuotiaalle viljelijälle. Monilla tiloilla tehdään sukupolvenvaihdoksia oman perheen kesken, mutta välillä maakuntaan saadaan myös uutta verta.  

Salolaisella Poukarin tilalla vaihtui omistajat vuoden 2025 alussa. Tilan ostivat Simo Linnainmaa, Iida Heino ja Matilda Heino. Agrologiopinnoissa Seinäjoella toisiinsa rakastuneet 26-vuotiaat Simo Linnainmaa ja Iida Heino ovat kumpikin haaveilleet omasta maatilasta lapsesta asti. Matilda Heino on Iidan 24-vuotias pikkusisko, joka työskentelee pankkialalla, mutta lähti mukaan projektiin osa-aikaisesti saadakseen vastapainoa tietokoneella istumiseen.  

Nyt kun kauppakirjat on tehty ja ensimmäiset peltotyöt on aloitettu, nuoret voivat jo huokaista helpotuksesta. 

– Tämä oli melkein vuoden mittainen projekti. Viime keväänä Matilda huomasi Maaseudun Tulevaisuudesta myynti-ilmoituksen ja ihastuimme tähän paikkaan heti ensimmäisellä vierailulla. Teimme ostopäätöksen oikeastaan jo sen reissun paluumatkalla, mutta sen jälkeen oli vielä pitkä tie kaupantekoon, muistelee Iida Heino.  

Selvitettäviä asioita oli valtavasti. Laskelmia tehtiin pitkään neuvojien ja pankin kanssa. Yksi ratkaiseva tekijä kauppojen onnistumisessa oli myyjien joustava suhtautuminen. Kauppa päätettiin tehdä kahdessa osassa. Alkuun kaupat tehtiin rakennuksista ja eläimistä. Pellot sen sijaan jäivät vanhoille omistajille, jotka vuokraavat niitä nyt uusille yrittäjille. Tavoitteena on ostaa myös pellot viiden vuoden kuluttua.

Iida Heinon mielestä tilan eläinmäärä on nyt juuri sopiva. ”Pystymme pitämään kaikista hyvää huolta”, hän toteaa samalla, kun naudat juoksevat kilvan hänen rapsuteltavakseen.
Iida Heino ja Simo Linnainmaa ovat aina haaveilleet elämästä maatilalla. Iida vastaa navetasta ja Simo navetan ulkopuolisista töistä. Tilan pelloilla kasvaa pääosin rehua omille eläimille, mutta myös hiukan viljoja.

Unelmien elämää maaseudulla 

Simo Linnainmaa on kotoisin Hämeenkyröstä lypsykarjatilalta, ja hän on aina haaveillut omasta maatilasta. Pitkään haaveena oli lapsuudenmaisemissa jatkaminen, mutta lopulta Simon kotitilan jatkajaksi valittiin hänen siskonsa. Heinot taas ovat kasvaneet Tampereella, eivätkä olleet lapsina maatalouden kanssa missään tekemisissä.  

– Kyllä meidän vanhempamme ovat sitä ihmetelleet, että mistä tämä kiinnostus oikein lähti, Iida naurahtaa.  

Aluksi hän opiskeli eläintenhoitajaksi ja haaveili pieneläinhoitajan töistä. Mutta mieli muuttui, kun hän alkoi viettää aikaa Simon kotitilalla lypsylehmien parissa. 

– Mitä enemmän nautojen kanssa pyörii, sitä enemmän niistä pitää. Kun navettaan menee, ei koskaan tiedä, mitä on vastassa. Hetki sitten yksi meidän lehmistä keksi, miten se saa avattua portit ja kuljettua navetassa oman mielensä mukaan. Sain siitä videon Instagramiin ja se keräsi tuhansia katseluita, Iida kertoo. 

Matilda vastaa maatilan paperitöistä, mutta auttaa navetallakin aina, kun ehtii. Virallisesti hän asuu Tampereella, mutta viettää tilalla pitkiäkin aikoja, sillä päivätyötään hän pystyy tekemään myös etänä. 

– Ei minusta varmaan koskaan tule täysipäiväistä viljelijää, mutta navettahommat tuovat mukavaa vastapainoa. Maatilalla myös syö ja nukkuu paremmin kuin kaupungissa. 

Simo on opiskellut agrologian lisäksi talonrakentajaksi ja suorittanut rekkakortin, sillä jossain vaiheessa hän ajatteli, että kannattaa olla myös jokin toinen ammatti.  

– Mutta niitä töitä tehdessäni tulin vain vahvemmin siihen tulokseen, että haluan maanviljelijäksi. Ja vaikka maailman tilanne vaihtelee, niin kyllä Suomessa aina ruokaa tarvitaan.  

Pieni syrjähyppy ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Muiden alojen ammattitaidosta on tilan töissä jatkuvasti hyötyä.  

– Kaikenlaista nikkaroitavaa ja koneiden korjailua on tarjolla koko ajan! 

Iida (vas.) ja Matilda Heino ovat kasvaneet Tampereella, mutta viihtyvät nyt täydellisesti maaseudulla.

Historia kiinnostaa 

Poukarin tila sijaitsee Salon Halikossa, Hajalan kylässä. Tilan pihapiirissä kuvattiin vuonna 1992 ilmestynyt kotimainen Kaivo-elokuva.  

– Siitä elokuvasta näimme, millainen tila oli 90-luvulla. Nykyinen navetta on rakennettu vuonna 2011, Iida ja Simo kertovat. 

Päärakennuksen yläkertaan on kerätty valtava määrä maatilan kirjanpitoa ja vanhoja tavaroita vuosien varrelta.  

– Sitä pitää alkaa siivota ajatuksella. Tarkoitus on perehtyä ajan kanssa tilan historiaan, Iida sanoo.  

Poukarin tilalla ei ole pitkää sukuhistoriaa, vaan se on myyty ulkopuolisille ostajille jo ainakin kolme kertaa.  

Myös Salo on sijaintina mieluisa. Palveluita riittää ja matka on lyhyt sekä Turkuun että Helsinkiin.  

Vasikat asuvat omassa navetassa kahdeksankuisiksi asti. Sitten ne muuttavat hiehohotelliin, josta ne palaavat takaisin taas pari kuukautta ennen poikimista. Kuvassa oleva vasikka on neljän päivän ikäinen.
Poukarin tilan naudat ovat Ayrshire-, Holstein- ja Brown Swiss-rotuja.

160 hehtaaria ja 120 lehmää 

Poukarin tilalla on 160 hehtaaria peltoa, 120 lypsylehmää ja kaksi lypsyrobottia.  

Iida vastaa navetasta ja Simo navetan ulkopuolisista töistä, mutta tarkoitus on, että kaikki yrittävät ajan kanssa opetella kaikkea, ettei hommat pysähdy, jos yksi vaikka sairastuu. 

Vanha isäntä on auttanut nuoria paljon esimerkiksi tukihaun kanssa, viljelysuunnittelussa ja monenlaisissa arjen kysymyksissä.  

– Hän neuvoo aina mielellään ja siitä on ollut meille valtava apu.  

Tilalla on myös yksi osa-aikainen työntekijä, joka tuntee paikat ja eläimet kuin omat taskunsa.  


 

Nuoren viljelijän aloitustuki on tarkoitettu alle 41-vuotiaille viljelijöille, jotka aloittavat tilanpidon ensimmäistä kertaa. Tuki on enintään 40 000 euroa ja lisäksi nuori viljelijä voi saada toiset 40 000 euroa lainan kokotukena, lainan takaukseen liittyvänä tukena tai varainsiirtoverovapautena. Tukea haetaan ELY-keskuksesta. 

Takaisin uutiskirjeeseen