Pytbergin luonnonsuojelualue laajeni maanvaihdolla
Elinvoimakeskukset voivat toisinaan tarjota maanvaihtoa rahallisen korvauksen sijaan luonnonsuojelualueverkoston kehittämiseksi. Valtiokonttori on osoittanut valtionperintönä tulleita alueita käytettäväksi vaihtomaaksi luonnonsuojelualueiden hankintaan. Valtio on näin saanut omistukseensa luontoarvoiltaan hyviä kohteita, joita ei olisi muilla tavoin voitu hankkia.
Pytbergin luonnonsuojelualueen laajennuskohteella kasvaa useita pähkinäpensaita. Kuva: Aki Janatuinen.
Raaseporin ja Lohjan rajalla sijaitseva Pytbergin luonnonsuojelualue on kasvanut yli 11 hehtaaria maanvaihdolla. Vierailimme Pytbergin laajentuneella luonnonsuojelualueella Uudenmaan elinvoimakeskuksen ryhmäpäällikkö Juha Lumpeen kanssa.
Valtiolle suojelualueeksi siirtyneellä kohteella esiintyy muun muassa runsaslahopuustoista pähkinäpensaslehtoa ja järeitä haapoja. Maastokäynnin aikana ei tehty havaintoja liito-oravasta, vaikka alue soveltuukin lajille erinomaisesti. Sen sijaan herätimme vahingossa alueella päiväuniaan ottaneen lehtopöllön.
Laajennuskohteella kasvaa paljon haapoja, jotka ovat potentiaalisia liito-oravan pesäpuita. Kuva: Aki Janatuinen.
Vaihtokaupoista hyötyvät molemmat osapuolet
Metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelman (METSO) pysyvän suojelun vaihtoehtoihin lukeutuvat yksityisen luonnonsuojelualueen perustaminen ja alueen myyminen valtiolle. Kaupasta maksettavan hinnan sijasta elinvoimakeskus voi tarjota valtionperintöjen kautta tulleita vaihtomaita yksityisille maanomistajille. Vaihtokauppa on molempien osapuolien kannalta usein hyvä vaihtoehto, sillä luontoarvoiltaan hyvät kohteet saadaan suojeltua, ja yksityismaanomistaja saa vaihdossa maata, jota hän voi hoitaa omiin tarpeisiin.
− Vaihtomaat ovat meille yksi hyvä työkalu pakissa, kun neuvottelemme suojeluvaihtoehdoista maanomistajan kanssa, kertoo Juha Lumme. Lumme on ollut mukana neuvottelemassa Pytbergin luonnonsuojelualueen laajennusta.
Tässä tapauksessa valtio luovutti maanvaihdossa valtionperintönä tullutta peltoa ja nuorta metsää. Maanvaihdot ovat luonnonsuojelussa melko harvinaisia tapahtumia, vaikka vaihtomaille olisi enemmänkin ottajia.
− Onnistuneista maanvaihtoista pitäisi aina laittaa kiitoskortti Valtiokonttorille, joka osoittaa suuren osan heille tulleista vaihtomaiksi soveltuvista alueista luonnonsuojelun käyttöön tai tarvittaessa suoraan suojelualueeksi, Lumme toteaa.
Alueella on paikoitellen runsaasti lahopuuta. Se tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippuvaisille lajeille, kuten erilaisille hyönteis- ja sienilajeille. Kuva: Aki Janatuinen.
Erilaisia elinympäristöjä lähekkäin
Laajennuskohde rajautuu aiemmin suojeltuun suokokonaisuuteen, jota on onnistuttu kunnostamaan tänä vuonna Helmi-elinympäristöohjelman hoitokohteena. Viereisellä suolla on muun muassa lähdelehtokorpea, lettoa sekä puustoisia korpia ja rämeitä. Alueen hoitotoimenpiteiden tavoitteena on soiden ja lähteikköjen ennallistaminen, leton hoito sekä puron kunnostus.
Monenlaiset elinympäristöt alueella tukevat toisiaan, sillä lajit ovat riippuvaisia erilaisista luontotyypeistä niiden elinkierron eri vaiheissa. Luonnontilaisten tai ennallistamiskelpoisten soiden, lehtojen ja vanhempien kangasmetsien mosaiikki on monimuotoisuuden kannalta arvokas.
−Tämän tyyppiset, useita elinympäristöjä sisältävät kohteet ovat juuri sellaisia, joita pyrimme neuvottelemaan suojelualueeksi Uudellamaalla, Lumme havainnollistaa.
Alueella on paikoitellen runsaasti lahopuuta. Se tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippuvaisille lajeille, kuten erilaisille hyönteis- ja sienilajeille. Kuva: Aki Janatuinen.