Itä- ja Kaakkois-Suomen vesienhoidon uutiskirje 3/2026
Kylmiä pulpahduksia
Teksti Inka Vesala ja kuvat Nina Valkonen
Reilu vuosi sitten sain maanomistajalta puhelun. Mikkelin kupeessa oli tehty metsähakkuita ja peräti kolme karttaan merkitsemätöntä lähdettä oli jäänyt metsätöiden keskellä huomaamatta. Maanomistaja oli huolissaan lähteiden tilasta ja tarvitsi vinkkejä näiden arvokkaiden pienvesien elvyttämiseksi.
Alue, jossa lähteet sijaitsevat, on merkitty jo vuonna 1561 Suur- ja Vähän-Savon maakirjaan nimellä "Kylmäveden maa", joka todennäköisemmin viittaa lähteisiin. Perimätieto kertoo, että Kylmäkiven suurimman lähteen äärelle on pysähdytty keskiajalla juottamaan hevosia, sillä sen vieressä on kulkenut Suur-Savontie (Vanha Otavantie).
Harmitti etten osannut suoralta kädeltä ryhtyä ennallistamishommiin, saati neuvoa kovin perusteellisesti aiheessa. Vaikka aikoinaan sain harjoittelupaikan Kainuun ELYltä ja pääsin kartoittamaan lähteitä kolmeksi kesäkuukaudeksi Kuhmon seutuville, ei pienvedet olleet omalla työpöydällä sen jälkeen kovinkaan paljon viipyilleet.
Mitä siis tehdä, jos löytää henkitoreissaan olevan lähteen?
Anni Pylvänäinen ja Lauri Puhakainen Itä-Suomen elinvoimakeskuksesta onneksi osasivat opastaa asiassa ja Anni kävi paikan päällä maastossa tarkastamassa tilanteen maanomistajan kanssa. Lähde-elinympäristön parantamiseksi oleellisinta on varjostavan puuston aikaan saaminen ja asiaa auttoi alueen luontainen rehevyys. Lähteiden ympärillä kannattaa suosia lehtipuita, kuten tervaleppää. Sen lisäksi, että lähteiden välittömässä läheisyydessä olevien ojien uomanmyöntäistä ennallistamista (jossa ojiin luodaan kivillä ja puulla puromaista olemusta) tulee edistää, on myös ensisijaista säästää lähteen ympäristö tulevissa metsätoimenpiteissä.
Vaikka lähteiden yleistila on valtakunnallisesti suhteellisen kurja ja suurin osa Suomen lähteistä on edelleen merkitsemättä paikkatietojärjestelmiin, on Mikkelin Kylmäkiven lähteiden tulevaisuus viileän varjoisa. Alla olevat kuvat ovat prikulleen samasta kohtaa otettu ja eron huomaa selkeästi. Vaikka lähtötilanne oli hurja, antaa oikealla puolella kuva toivoa tulevaan. Lähteet on saatu merkittyä myös maastokarttoihin ja ne on aiempaa helpompi ottaa huomioon jatkossa.
Lähde hakkuiden jälkeen löydettynä.
Lähde ennallistettuna.
Ei siis kannata heittää kirvestä hetteikköön, vaikka tilanne näyttäisi auringon tavoittamattomissa olevalta risukasalta.
Muistilista maanomistajalle:
Ilmoita lähde Maanmittauslaitokselle (National Land Survey of Finland), mikäli siitä ei löydy kartasta merkintää.
Rajaa lähde hakkuiden ulkopuolelle. Lähteen ympärille tulee jättää suojavyöhyke luonnontilaisen pienilmaston säilyttämiseksi.
Poista mahdolliset hakkuutähteet sekä vanhat ja ylimääräiset rakenteet (lahonneet puukannet, betonirenkaat jne.) lähteestä.
Ole yhteydessä alueen ympäristönsuojeluviranomaiseen (kunta tai elinvoimakeskus), kun kaipaat vinkkejä lähteiden ennallistamiseen/ kunnostukseen.
