Kurtturuusua esiintyy mm. teiden ja katujen varsilla, kaupunkien viheralueilla, metsissä ja merenrannoilla. Kyseistä lajia on pyritty torjumaan mekaanisesti kaivamalla kasvustot maasta, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että ruusu pystyy kasvattamaan tehokkaasti uusia versoja maahan jääneistä kasvin osista. Koska kurtturuusu on vaikea torjuttava mekaanisesti, voi biologinen menetelmä olla hyödyllinen, sillä sieni pystyy leviämään myös kasvien maanalaisiin osiin ja lahottamaan ne.
Biologinen torjuntamenetelmä perustuu Suomen luonnossa yleisenä esiintyvän purppuranahakkasienen (Chondrostereum purpureum) käyttöön. Kyseinen sieni kykenee lahottamaan tehokkaasti lehtipuita, joissa on tuore vaurio, ja tällöin lehtipuiden vesominen estyy.
Kurtturuusututkimus on aloitettu vuonna 2024 ja sitä jatketaan vuoteen 2028 saakka. Tutkimuksessa ovat mukana Lounais-Suomen ja Kaakkois-Suomen elinvoimakeskukset sekä Helsingin, Espoon, Lahden ja Kotkan kaupungit. Kohteet sijaitsevat liikenneväylien varsilla ja merenrannoilla.
Kurtturuusuja torjutaan Kaarinassa, Piikkiössä ja Paimiossa
Tutkimusalojen käsittelyä tehdään viikolla 24. Käsittely alkaa Kaarinassa maantien 110 (Uudenmaantie) varren kurtturuusupensaista sekä Piikkiössä bussipysäkin vieressä ja Hadvalantiellä Kirismäessä. Käsiteltäviä pensaita on lisäksi Paimiossa Alvar Aallontie (mt 2343) ja Kaaritie (mt 2352) kiertoliittymässä jalankulku- ja pyöräilyväylän varrella.
Kurtturuusukasvustot katkaistaan raivaussahalla ja katkaisupinnoille ruiskutetaan vesiliuoksessa olevaa purppuranahakan sienirihmastoa. Osa kurtturuusupensaista katkaistaan ainoastaan verrokiksi, mutta kantopinnoille ei levitetä purppuranahakkasienen rihmastoa. Biologisen vesakontorjunnan tehoa kurtturuusukasvustoissa seurataan syksyisin vuoteen 2028 saakka. |
