Saaristomeren valuma-alueella kipsiä on levitetty laajasti, yhteensä 29 881 peltohehtaarille. Tarvasjoella kipsin levitys kattaa noin 27 prosenttia valuma-alueen pelloista. Mitä suurempi osa valuma-alueen pelloista käsitellään, sitä selkeämmin vaikutukset heijastuvat joen vedenlaatuun. Kokosin yhteen Tarvasjoen ja vertailujokena toimivan Paattistenjoen vesinäytteiden analyysitulokset. Paattistenjoen valuma-alueella kipsiä ei levitetty lainkaan, mikä mahdollisti luontevan vertailun näiden kahden joen välillä. Tavoitteenani oli selvittää, näkyvätkö kipsin vaikutukset Tarvasjoen vedenlaadussa suhteessa Paattistenjokeen. Aineistoa kertyi runsaasti, sillä vesinäytteitä otettiin jo ennen kipsin levitystä vuonna 2020 sekä säännöllisesti myös levityksen jälkeen. Kipsin sisältämä sulfaatti toimii vedenlaadussa merkkiaineena: osa siitä sitoutuu kasvien rikkilannoitukseen, mutta osa huuhtoutuu vesistöihin. Tarvasjoen vesinäytteissä sulfaattipitoisuus nousi 21.10.2020, mikä osoitti, että ensimmäisten kipsin levitysten jälkeen pelloille syksyllä satanut vesi ja sen mukana sulfaatti olivat kulkeutuneet pelloilta jokeen asti. Kipsi nostaa maanesteen ionivahvuutta, mikä lisää maan murustumista. Tämän seurauksena maa-ainekseen sitoutunut fosfori huuhtoutuu veden mukana aiempaa vähemmän. Kipsin nopeaa vaikutusta veden sameuden vähentymiseen on havainnollistettu useissa pellonpiennartilaisuuksissa. Eräässä pienessä valutuskokeessa vettä valutettiin kahden maanäytteen läpi: sameudeksi mitattiin 1 600 NTU ilman kipsiä ja 400 NTU näytteessä, johon oli lisätty 4 tn/ha annosta vastaava määrä kipsiä (Kuva 1). Sameus aleni myös Tarvasjoessa.
 
 

Saaristomeren valuma-alueella kipsiä on levitetty laajasti, yhteensä 29 881 peltohehtaarille. Tarvasjoella kipsin levitys kattaa noin 27 prosenttia valuma-alueen pelloista. Mitä suurempi osa valuma-alueen pelloista käsitellään, sitä selkeämmin vaikutukset heijastuvat joen vedenlaatuun.

Kokosin yhteen Tarvasjoen ja vertailujokena toimivan Paattistenjoen vesinäytteiden analyysitulokset. Paattistenjoen valuma-alueella kipsiä ei levitetty lainkaan, mikä mahdollisti luontevan vertailun näiden kahden joen välillä. Tavoitteenani oli selvittää, näkyvätkö kipsin vaikutukset Tarvasjoen vedenlaadussa suhteessa Paattistenjokeen.

Aineistoa kertyi runsaasti, sillä vesinäytteitä otettiin jo ennen kipsin levitystä vuonna 2020 sekä säännöllisesti myös levityksen jälkeen. Kipsin sisältämä sulfaatti toimii vedenlaadussa merkkiaineena: osa siitä sitoutuu kasvien rikkilannoitukseen, mutta osa huuhtoutuu vesistöihin. Tarvasjoen vesinäytteissä sulfaattipitoisuus nousi 21.10.2020, mikä osoitti, että ensimmäisten kipsin levitysten jälkeen pelloille syksyllä satanut vesi ja sen mukana sulfaatti olivat kulkeutuneet pelloilta jokeen asti.

Kipsi nostaa maanesteen ionivahvuutta, mikä lisää maan murustumista. Tämän seurauksena maa-ainekseen sitoutunut fosfori huuhtoutuu veden mukana aiempaa vähemmän. Kipsin nopeaa vaikutusta veden sameuden vähentymiseen on havainnollistettu useissa pellonpiennartilaisuuksissa. Eräässä pienessä valutuskokeessa vettä valutettiin kahden maanäytteen läpi: sameudeksi mitattiin 1 600 NTU ilman kipsiä ja 400 NTU näytteessä, johon oli lisätty 4 tn/ha annosta vastaava määrä kipsiä (Kuva 1). Sameus aleni myös Tarvasjoessa.
Kuva 1. Pasi Valkama mittasi maanäytteiden läpi valutetun veden sameuden. Kipsin lisäys maahan vähensi veden sameutta yli 70 %. Henri Nikkonen keskellä ja Mats Willner oikealla tarkastelevat silmämääräisesti vesinäytteiden sameuseroa. © Maria Kämäri, Suomen ympäristökeskus.

Ennen kipsin levitystä kerätyissä vesinäytteissä Tarvasjoessa kokonaisfosforin keskipitoisuus oli 289 mg/l, mikä oli selvästi suurempi kuin Paattistenjoen keskiarvo 209 mg/l. Yhtä näytettä lukuun ottamatta Tarvasjoen kokonaisfosforipitoisuus ylitti Paattistenjoen pitoisuuden ennen kipsin vaikutusta (ks. Kuva 2). Kipsin levityksen jälkeen Tarvasjoen kokonaisfosforin keskipitoisuus laski merkittävästi ja oli 204 µg/l. Paattistenjoessa vastaavaa muutosta ei havaittu. Kipsin levityksen alettua jokien välinen ero kokonaisfosforipitoisuudessa pieneni, ja Tarvasjoen kuormittavuus aleni selvästi kipsin  peltolevitysten seurauksena. 
Kuva 2. Kokonaisfosforin (TP) pitoisuusero Tarvasjoen ja Paattistenjoen välillä (Tarvasjoen pitoisuus miinus Paattistenjoen pitoisuus). Katkoviiva osoittaa ajankohtaa lokakuussa 2020, jolloin kipsinlevityspelloilta valui vettä ensimmäisen kerran Tarvasjoen mittapisteeseen. Valkoinen viiva on pitoisuuseron liukuva keskiarvo.

Vesistöseurantaa jatketaan edelleen, sillä viimeisimpiä kipsin levityksiä on tehty vuonna 2025 ja kipsin vaikutuksen odotetaan kestävän 3–5 vuotta. 

 

Kirjoittaja Maria Kämäri toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. 
Palaa uutiskirjeeseen