Etelä-Savon vesienhoitoverkoston Uutiskirje 2/2026

Jaa: 
Lummelampikorentokoiras vahtii omaa reviiriään ajaen muutkin kuin oman lajin sudenkorennot pois.

Direktiivilajiselvityksistä vesienhoidon hankkeissa

Teksti ja kuvat: Jari Kontiokorpi

Vesienhoidon hankkeissa kannattaa selvittää huomionarvoiset lajit ja luontotyypit ennen suunnittelua ja toimenpiteitä. Useimmissa kohteissa olemassa oleva tieto on kovin puutteellista, siksi kannattaa tehdä selvityksiä etukenossa, sillä useimmat lajit ja lajiryhmät voi selvittää vain tiettynä ajanjaksona. Myöhästyminen voi viivästyttää hanketta vuodella, jos Lupa- ja valvontavirasto selvityksiä pyytää uhanalaisten ja EU:n direktiivien lajilistalta.

Linnut ja kasvit ovat tutumpia, joten tässä niistä hyvin vähän. On kuitenkin hyvä huomata, että Lajitietokeskuksen tietokannassa on lintutietoa varsin suppeasti. Parempi tietämys löytyy BirdLife Suomen paikallisyhdistyksiltä (Tiira-lintutietopalvelu).

 

Yllätyksiä lintuvesillä

Vesistöillä on omat ekologiset lokeronsa eikä kaikkia erikoisuuksia helposti huomaa. Olemme yrittäneet tajuta miksi vesilintukannat ovat romahtaneet ja mitä pitäisi tehdä monella HELMI-lintuvesiselvityskohteella Itä-Suomen elinvoimakeskuksen alueella. Usealla kohteella on paljastunut muiden lajiryhmien kartoituksissa yllättäviä piirteitä.

Esimerkiksi Rääkkylän Joki-Hautalammella, jonka turvetuotanto ja metsäojitus on heikentänyt, löytyi hurjat määrät viitasammakoita ja sudenkorentoja. Sudenkorentojen jopa kymmenien tuhansien määrä kertoo esimerkiksi siitä, ettei vesistö ole kärsinyt vielä hapenpuutteesta, sillä useimpien sudenkorentojen toukkavaihe veden alla kestää 2–3 vuotta. Kertoo myös, että sudenkorentotoukilla on syötävää, niitä pienempiä saaliita.

Sudenkorennot kelpaavat myös monelle muulle saaliiksi. Toukkia syövät vesilintujen lisäksi kalat ja muut sudenkorentotoukat. Niiden kuoriutumisen aikana ruovikoissa ja osmankäämiköissä käy kuhina, kun monet linnut ruokokerttusista valkoselkätikkaan käyvät hakemassa helppoa ravintoa poikasilleen. Lentäviä sudenkorentoja puolestaan saalistavat esimerkiksi nuolihaukat.

Direktiivilajeista esimerkkivesistöllä Joki-Hautalammella arvioitiin pulputtaneen peräti 8000 viitasammakkoa ja nähty 2300 lummelampikorentoa, 62 sirolampikorentoa sekä 44 täplälampikorentoa. Etenkin lummelampikorentomäärä on huomattavan suuri. Lintuvesillä voi olla siis paljon muitakin tärkeitä arvoja kuin vesilinnut.

Lintuvesien ja muiden rehevien järvien ja lahtien lisäksi myös pienet kosteikot ja lammet voivat pursuta elämää: esimerkiksi sammakkoeläimet ja erilaiset hyönteiset kuten sudenkorennot viihtyvät etenkin kalattomissa pikkuvesissä.

Viitasammakkokoiraat voivat olla soidinaikana heleän sinisiä.

Huomionarvoisia sudenkorentolajeja

EU:n luontodirektiivin IV(a) liitteen sudenkorentolajeja on kuusi, joista kolme on lampikorentoja: lumme-, siro- ja täplälampikorennot viihtyvät lintuvesillä. Neljäs laji idänkirsikorento on vasta levittäytymässä Itä-Suomeen, mutta sekin viihtyy lintuvesien äärellä. Kirjojokikorento on nimensä mukaisesti virtavesien laji ja esiintyy harvalukuisena Itä-Suomessakin.

Direktiivilajeista arvokkain sudenkorento on viherukonkorento, joka esiintyy paikoin Pohjois-Savossa ja -Karjalassa. Etelä-Savossa tämän uhanalaisen lajin jäljille ollaan vasta pääsemässä. Viherukonkorento vaatii lisääntyäkseen sahalehteä, jonka ruusukkeissa toukat elelevät turvassa kaloilta ja isommilta sudenkorentotoukilta. Sahalehden kartoitus onkin tärkeä askel itse viherukonkorennon kartoitukseen. Sahalehden löytämisessä on paikallisten asukkaiden panos iso. Droonikartoituksella pystytään tehostamaan tiedettyjen sahalehtiesiintymien etsintää lähialueilta.

Sudenkorentojen kartoitus tapahtuu yleensä soutamalla tai melomalla kasvillisuusrajaa myötäillen kesä-heinäkuussa päiväsaikaan, viitasammakot kartoitetaan vastaavasti yleensä toukokuussa illalla ja yöllä. Yhteistä hyvälle selvityssäälle on tyyneys ja lämpö. Kuuluvasti pulputtavien viitasammakkokoiraiden perusteella arvioidaan tärkeimmät lisääntymisalueet. Sen sijaan yksilömäärien arviointi jää väkisin karkeaksi, jos pulputtavia koiraita on soidinpoppoossa paljon.

Kunnostussuunnitelmaa tehtäessä direktiivi- ja uhanalaisten lajien havainnot (myös linnut) kannattaa sijoittaa kartalle, jolloin saa hyvän käsityksen mistä ei saa niittää tai ruopata. Jos tehdään kunnostuksia, olisi tärkeää tehdä myös seurantakartoituksia. Tutkittua tietoa on nimittäin varsin vähän siitä, mikä on hoitotoimien vaikutus viitasammakkoon ja direktiivisudenkorentoihin. Oletus on, että mosaiikkimainen niitto tai ruoppaus yhtenäiseen vesikasvillisuuteen hyödyttää viitasammakkoa ja sudenkorentoja.

Täplälampikorentokoiras kartoitusveneen reunalla.

Kirjoittaja on suunnittelija ja luontokartoittaja Itä-Suomen elinvoimakeskuksesta.