Syyskuun alussa Seinäjoella järjestettiin työpaja, jonka tavoitteena oli pohtia tekijöitä, jotka vaikuttavat kotoutumisen onnistumiseen eteläpohjalaisissa kunnissa. Tilaisuuden järjestysvastuussa olivat Etelä-Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue ja ELY-keskus. Tilaisuuden aluksi Hyvinvointialue pohjusti päivän agendaa kertomalla taannoisesta rekrytointiprosessistaan Vietnamista, kun rekrytoitujen hoitajien mukana Suomeen muuttikin yllättäen myös heidän perheensä – ja kuinka yhtäkkiä pitikin yksiöiden sijaan löytää kokonaisille perheille asunnot tarvikkeineen, hoitaa heidän saapumisensa Suomeen mahdollisimman sujuvasti ja auttaa esimerkiksi päiväkotipaikkojen järjestymisessä ja niin edelleen. Tilanteen myötä havaittiin monia vaiheita koko prosessissa, joissa kaivattaisiin kehitystä ja ehkä jonkinlaisen rekrytointipolun tunnistamista vastuutahoineen, eli että kuka toimija hoitaa minkäkin asian prosessin aikana, ja mistä vastaavissa tilanteissa työnantaja voisi saada tukea työntekijöidensä ja perheiden asettumiseen ja kotoutumiseen. Työpajassa jakauduttiin neljään ryhmään, ja jokainen ryhmä kiersi pöydästä toiseen keskustelemassa seuraavista aihealueista: 1. Miksi jäädä kuntaan - mitä ovat eteläpohjalaisten kuntien pitovoimatekijät? 2. Miten kunnat voivat tukea yrityksiä ja organisaatioita ulkomailta tulevan työvoiman rekrytoinnissa? 3. Mitä kotoutuminen vaatii kunnilta ja niiden palveluiden järjestämiseltä? 4. Mitä yhteistyötä ja miten kunnat tekevät eri sidosryhmiensä kanssa? (esim. muut kunnat, työllisyysalueet, kolmannen sektorin toimijat, hyvinvointialue) Keskusteluissa nousi hyvin esille monenlaisia eri näkökulmia, ja paljon löytyi myös asioita, joiden hoitaminen jää niin sanotusti harmaalle alueelle – eli sellaiselle, joka ei varsinaisesti ole kenenkään vastuulla. Eri kunnissa on myös erilainen tilanne esimerkiksi järjestöjen suhteen – toisaalla järjestötoimijoita on enemmän kuin toisaalla, ja muutoinkin resurssit jakautuvat alueella jossain määrin epätasaisesti. Kaiken kaikkiaan verkostoitumista pidettiin avainasemassa olevana tekijänä kotoutumisen onnistumisen takaamisessa, sillä sitä kautta kaikkien työ tulee näkyvämmäksi ja voidaan tunnistaa paremmin se, mitä kullakin taholla on annettavana, ja millaisiin toimiin tarvittaisiin vielä tekijöitä. Tiedonvaihto eri toimijoiden välillä olisi kaiken kaikkiaan tärkeää. Kotoutumisen ja asettautumisen onnistuminen nähtiin myös merkittävänä tekijänä pitovoiman ja alueen houkuttavuuden lisäämisessä. Yhteenvetona keskusteluista keskeisiksi pitovoimatekijöiksi nousivat työllistyminen, opiskelumahdollisuudet, sujuvat arjen palvelut sekä turvallinen ja yhteisöllinen elinympäristö. Kotoutumisen onnistuminen edellyttää monipuolisia peruspalveluja, riittävää ohjausta ja neuvontaa sekä hyvää asenneilmapiiriä, jossa yhdenvertaisuus ja yhteenkuuluvuus korostuvat. Työpajan ryhmien keskusteluissa korostui erityisesti näkemys siitä, että kotoutuminen ei ole yhden toimijan vastuulla, vaan vaatii laajaa yhteistyötä, riittäviä resursseja ja ennen kaikkea vastaanottavaista asenneilmapiiriä. Ajatusten jatkokehittämiselle nähtiin myös tarvetta, ja toiveena onkin, että näiden pohdintojen pohjalta voitaisiin keskustelua jatkaa vielä konkreettisempaan suuntaan.