Talvihoito nousi keskiöön – talvihoito vaatii tarkempaa ennakointia ja kaluston kehittämistä. Erityisesti liukkaudentorjunnan ajoitus, kaluston riittävyys ja alemman tieverkon hoidon taso herättivät keskustelua. Tilaisuuksissa korostuivat erityisesti talvihoidon haasteet muuttuvissa sääolosuhteissa. Todettiin, että hoidon tasoon ei ole tehty muutoksia, mutta talvet ovat muuttuneet. Raskaan liikenteen edustajat nostivat esiin alemman tieverkon merkityksen ja sen hoidon kriittisyyden. Hoidon tarve ei ole kausiluonteista vaan kokoaikaista.
Urakkarajat nousivat esiin konkreettisena ongelmana pääteilläkin, mikä näkyy tienkäyttäjille hoidon laadun vaihteluna. Rajakohdissa hoitotaso voi muuttua äkillisesti, kun urakoitsijoiden reitit eivät kohtaa samanaikaisesti.
Urakoitsijan liikkeelle lähdön kynnys herätti keskustelua molemmissa tilaisuuksissa. Urakkasopimuksissa on määritelty, miten nopeasti eri hoitoluokan teillä ryhdytään toimenpiteisiin kelin huonontuessa, sekä toimenpideajat, joiden puitteissa tie pitää saada laatuvaatimusten mukaiseen kuntoon. Urakoitsija seuraa sääennusteita ja lähtee sen mukaan liikkeelle. Etenkin vähäliikenteisillä teillä hoitotoimenpiteitä voi joutua kuitenkin odottamaan useamman tunnin ja silloin lumi ehtii tamppaantua ennen aurausta.
Kiertoreiteille ohjaaminen onnettomuustilanteissa herätti huolta erityisesti raskaan liikenteen näkökulmasta. Usein kiertotie voi olla henkilöautolle sopiva, mutta ei raskaille yhdistelmille. Tilaisuuksissa korostettiin, että liikenteen ohjauksessa tulisi harkita, onko turvallisempaa odottaa tien avautumista kuin ohjata kyseenalaisille reiteille. Ehdotuksena esitettiin yhteistyöpalavereita poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa kiertoreittien kehittämiseksi.
Tiedonkulun haasteet nousivat keskustelussa esille. Hankalissa keliolosuhteissa tienkäyttäjillä ei ole keinoja tarkistaa, milloin hoito on tulossa. Ammattiautoilijoilla on mahdollisuus jättää Tienkäyttäjän linjan kautta soittopyyntö urakoitsijalle, mutta tätä mahdollisuutta ei ole yleisesti tiedostettu. Ehdotuksena esitettiin myös kunnossapidon reittien ja ajoneuvojen tietojen julkaisemista avoimena datana. Tällä hetkellä voi seurata vain jo tehtyjä kunnossapidon toimia pienellä viiveellä. Keskustelussa korostui, että tienkäyttäjät eivät voi jäädä odottamaan hoitotoimenpiteitä, vaan heidän on liikuttava aikataulujen mukaan – erityisesti raskaan liikenteen kuljetuksissa, joissa viivästykset voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia seurauksia.
Taukopaikkojen tarve kasvaa - raskaan liikenteen edustajat nostivat esiin taukopaikkojen riittävyyden ja säilymisen, sillä ajo- ja lepoaikasäädökset ovat tiukkoja. Tilaisuuksissa tuotiin esiin huoli siitä, että olemassa olevia P-paikkoja poistetaan, vaikka niiden tarve kasvaa. Esitettiin toive, että taukopaikat huomioitaisiin jo rakennushankkeiden suunnitteluvaiheessa, jotta raskaan liikenteen toimintaedellytykset säilyvät.
Päällysteiden kunto ja kestävyys herättivät myös keskustelua ja kritiikkiä. Raskaan liikenteen edustajat toivat esiin, että monet tiet ovat kuoppaisia ja päällysteet kuluvat nopeasti. Esille nousi kysymys siitä, voisiko päällystettäessä tehdä paksumpi laatta, joka kestäisi paremmin kulutusta. Tuotiin esille, että päällysteen paksuus ei ole kaikkialla riittävä, eikä päällystystiheys vastaa kulumisen tahtia. Kaikki rahat käytetään, mutta sitä ei ole riittävästi korjausvelan vähentämiseksi. Päällystystöiden vaikutus joukkoliikenteen aikatauluihin ja matkaketjuihin nousi esiin erityisesti Turussa. Saattoautojen käyttö on parantanut työturvallisuutta, mutta samalla saattomatkat ja jonotusajat ovat pidentyneet.
Keskustelu oli vilkasta ja tilaisuuksissa käytiin rakentavaa keskustelua kunnossapidon kehittämistarpeista. Esille nousi erityisesti tarve parantaa ennakointia ja tiedonkulkua. Urakkarajojen vaikutus hoidon tasoon korostaa tarvetta yhtenäisemmille toimintamalleille. Kiertoreittien turvallisuus ja soveltuvuus raskaalle liikenteelle vaativat huomiota. Lisäksi keskusteltiin päällysteiden kestävyyden parantamisesta, taukopaikkojen säilyttämisestä, kalustovaatimusten tarkentamisesta sekä vesakonraivauksen tehostamisesta.
Yhteinen viesti oli selvä: kunnossapidon on vastattava muuttuneisiin olosuhteisiin ja tienkäyttäjien tarpeisiin entistä paremmin – turvallisuus, sujuvuus ja ennakoitavuus edellä.
