Miten olet päätynyt luonnonsuojelun pariin ja ELY-keskukseen töihin? 

Luonto on ollut osa elämääni lapsuudesta saakka. Kasvoin Lohjalla Virkkalassa, ja lähimetsäni Pähkinäniemessä sekä Pensaaren rannat ja kalliot olivat minulle tärkeitä paikkoja. Luonto tuli tutuksi jo varhain, ja kiinnostuin erityisesti kasveista. Vietin paljon aikaa ulkona, ja rakkaus luontoon kasvoi vahvaksi. 

Ensimmäinen ammatillinen suuntautumiseni oli puutarhurin työ. Myöhemmin minulla oli pientila Raaseporissa, jossa pyrin elämään omavaraisesti. Kasvatin vuohia ja ostin vain viljat paikalliselta viljelijältä. Kotiseudun monimuotoisuus teki vaikutuksen ja vahvisti haluani työskennellä luonnon parissa. 

Opiskelin Viikissä biologiaa ja puutarhatieteitä, mutta opinnot jäivät kesken. Lopulta löysin luontokartoittajan tutkinnon, joka tuntui heti omalta alalta. Suoritin tutkinnon ensimmäisten joukossa Suomessa. Työskentelin konsulttifirmoissa ja perustin oman yrityksen, jossa tein luontoselvityksiä sekä ympäristö- ja luonnonsuojelusuunnittelua. 

Olin usein yhteydessä ELY-keskukseen työni kautta, ja kun Helmi-ohjelmaan haettiin työntekijöitä, hain mukaan. Siitä on nyt lähes kuusi vuotta, ja olen viihtynyt hyvin. Tuntuu, että tämä on juuri se työ, jota minun kuuluukin tehdä. 

Mitä työsi pitää sisällään? 

Toimin Helmi-elinympäristöohjelmassa ja vastaan perinnebiotooppiteemasta. Meitä on kolme asiantuntijaa tässä teemassa. Työni keskittyy luonnonlaitumien ja vastaavien ympäristöjen inventointiin sekä kunnostuksen suunnitteluun. 

Teen paljon yhteistyötä maanomistajien ja eläintilallisten kanssa, koska laidunalueet ovat keskeinen osa työtäni. Kunnostuksiin liittyy myös urakoitsijoiden kanssa työskentelyä, kilpailutusta, suunnittelua ja valvontaa. 

Mistä pidät työssäsi eniten? 

Pidän siitä, että työ ei ole pelkkää konttorityötä ja maastossa pääsee olemaan paljon. Inventoinnit ovat työn parasta antia. Myös ihmisten kanssa työskentely on mukavaa, ja yleensä asiat sujuvat hyvin. Vaikka joskus tulee haastavia kohtaamisia, vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu tuo positiivisen vireen. 

Mikä on lempipaikkasi Uudellamaalla ja minkä retkivinkin haluat jakaa? 

Lohjan seutu on minulle sielunmaisemaa, erityisesti Karkalinniemi. Käyn siellä vuosittain, ja paikka on eri vuodenaikoina aina erilainen. Viimeksi kävin kevättalvella, jolloin vesi on jäässä ja talvinen metsä on rauhallinen. Keväällä Karkalinniemi on myös upea: raikkaan vihreä ja täynnä tuoksuja. 

Toinen suosikkipaikkani ovat Hankoniemen rannat, jotka ovat hienoja ympäri vuoden, erityisesti kesän vilkkaimman turistikauden ulkopuolella. 

Miten jokainen voi edistää luonnonsuojelua? 

Itselläni on metsää, jonka olen perinyt ja jättänyt avohakkuiden ulkopuolelle. Olen siirtynyt jatkuvaan kasvatukseen. Jokainen voi tehdä pieniä tekoja: omakotitalon pihaa ei tarvitse hoitaa viimeisen päälle, pörriäisniityt, ötökkähotellit ja linnunpöntöt ovat tärkeitä. Lintujen ruokinta on hyvä asia, jos alueella ei ole paljon kissoja. 

Niityn voi aloittaa jättämällä nurmikon ajamatta ja niittämällä kerran kesässä. Siemeniä voi kerätä lähialueen kasveista loppukesällä ja kylvää pihan nurkalle. Ulkomaisista sekoituksista voi tulla vieraslajeja tai ei-toivottuja kantoja, joten jos haluaa ostaa siemeniä niin kotimaiset lajit ovat hyviä.Muoto 

Mihin virastoon siirryt vuoden vaihteessa ja millä mielin? 

Siirryn elinvoimakeskukseen rauhallisin mielin. Voi olla, että käytännön muutokset aiheuttavat ihmetystä. Olen hieman huolissani siitä, miten Helmi-porukka pysyy kasassa. Toivon, että kaikki saisivat jatkaa hyvää työtään. 

Vesien- ja luonnonsuojelun uutiskirje 3/2025

Aiemmat Kelluslehdet!