Vesien hyvän ekologisen tilan edellytysten turvaaminen on tärkeää kaikilla vesillä. On kuitenkin oleellista tunnistaa ja huomioida erityisesti ne vedet, joissa vähäisempikin muutos voi aiheuttaa suuren vaikutuksen. ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) yhteistyönä laatima uusi kartta-aineisto auttaa tunnistamaan vesiensuojelun kannalta erityisen tärkeät alueet ja herättää tarkempaan suunnitteluun. Toimenpiteiden suunnittelussa esim. suojavyöhykkeet ja kuormituksen hillintä on erityisen tärkeää varmistaa näillä kohteilla. Aineisto on tarkoitettu etenkin metsänomistajien, metsänhoitotöitä suunnittelevien ja toteuttavien ammattilaisten sekä viranomaisten käyttöön.
Uudellamaalla herkkiin vesiin lukeutuu mm.
•       Lohikalavesistöt, Uudellamaalla erityisen tärkeää huomioida sisämaan vesistöihin kutemaan nouseva uhanalainen meritaimen
•       Luonnontilaisen kaltaiset purot
•       Kirkasvetiset järvet ja lammet
•       Vedenottovesistöt
•       Metsätalousvaltaisten alueiden vesistöt, joissa vain vähän muita kuormittajia ja riski tilan heikentymiselle
Virtavesikohteilla maa-aineksen huuhtoutumista estävä suojavyöhyke on tärkeä, jotta uoman pohjaan ei kerry ylimääräistä maa-ainesta, joka peittää kutusoraikoita, vesisammalien kasvupaikkoja tai vesihyönteisten ja simpukoiden elinalueita. Vältä uoman ylitystä koneella tai suojaa ylityspaikat kunnolla, jotta ei muodostu kuormitusta maalta veteen johtavia uria tai aiheudu vesistön pohjan vaurioitumista. Uomaa varjostava puusto on viileän veden kaloille tarpeellinen ja tarjoaa myös suojaa ja ravintoa vesieliöstölle.
Uudellamaalla suometsien osuus on vähäinen, mutta niillä alueilla missä niitä on, vesistöjen tummumishaittojen ehkäiseminen on oleellista. Kivennäismailla puolestaan eroosio ja hienojakoisen maa-aineksen aiheuttama vesistön samentuminen on riskinä. Vesistöjen tummumisen, samentumisen ja rehevöitymisen ehkäisemisessä keskeisiä keinoja ovat suojavyöhykkeet sekä mahdollisimman vähäinen maanpinnan rikkominen puunkorjuussa ja metsän uudistuksessa.
Esimerkiksi luonnonhoitohankkeita, jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ja tavanomaista leveämpiä suojavyöhykkeitä kannattaa kohdentaa näiden vesistöjen läheisyyteen, mikäli maanomistajalla on näiden toteutukseen mahdollisuuksia. Tapion metsänhoidon suosituksista löytyy lisää ohjeita vesistökohteiden huomioimisesta.