Metsähallituksen Velmu-kartoitukset maastokaudelta 2025 saatiin aikataulussa päätökseen, huolimatta kesäkuun tuulista.
Meriajokasniittyjä löytyi monilta uusilta paikoilta, ja monet vanhojen, jo tiedossa olleiden niittyjen, levinneisyysrajat laajenivat. Erikoisimpia havaintoja olivat kahdelta mallinnetulta riutalta löytyneet meriajokasniityt. Riutat olivat moreeniharjanteita, ainakin toinen oli veneväylien risteyksessä, ja syvemmästä pohjasta kohoavia kumpareita. Meriajokasta kasvoi ”riuttojen” laella. Nämä niityt eivät siis koskaan pääse leviämään mihinkään, koska joka suunnalla on syvempää vettä.
Jännittävä löytö oli myös todennäköisesti ensimmäinen havainto Acrochaetium -suvun punalevää Suomessa. Aiemmin tätä levää on löytynyt lähimmillään Ruotsin länsirannikolta. Lajia löytyi ainakin kolmelta eri alueelta, ja sen on mikroskooppinäytteistä varmistanut Lajitietokeskuksen Niko Johansson. Laji on menossa vielä DNA-sekvensöintiin, jolloin saadaan lopullinen varmuus asiaan.
Monilajisia ja kauniita alueita löytyi paljon, mutta toisaalta kuollutta, hapetonta ja vain Beggiatoa-rikkibakteerin valtaamaa pohjaa löytyi myös paljon. Heinäkuun tyyntä hellejaksoa vaivasivat sinilevät eli syanobakteerit. |
