Uutiskirje 12.6.2025
Jaa: 

 

Maa- ja metsätaloudessa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillinnän näkökulmat kytkeytyvät toisiinsa

Maa- ja metsätalous perustuvat siihen, että yhteyttäminen sitoo hiiltä raaka-aineisiin. Hyvin kasvavat pellot ja metsät voivat sekä tuottaa paljon myytävää että toimia hiilinieluina. Molemmat ovat uhattuna, jos ilmastonmuutokseen ei pystytä sopeutumaan.

Runsas sato tarkoittaa myös suurta peltoon jäävien kasvinosien ja juurien hiilisyötettä, joka mahdollistaa hiilivaraston kasvattamisen. Kivennäismailla pellot ovat sitä multavampia ja tuottavampia mitä enemmän niissä on hiiltä. Hyväkuntoiset pellot myös kestävät paremmin sekä pitkiä poutajaksoja että suuria sademääriä.

Peltojen kasvukunto on olennainen osa maatalouden kannattavuutta, ilmastokestävyyttä ja vesiensuojelua. Ruokajärjestelmämme kautta koko yhteiskunta toimii peltojen varassa. Peltojen kunnon parantaminen on yhteinen etu.

Toukokuussa Rovaniemellä kokoontunut pohjoismainen ilmastonmuutokseen sopeutumiskonferenssi NOCCA 2025 painotti sopeutumisen oikeudenmukaisuutta, turvallisuusulottuvuuksia ja monialaista yhteistyötä. Ministeri Sari Essayah muistutti Pohjoismaiden ministereiden vuonna 2024 allekirjoittamasta Karlstadin julkilausumasta, jossa korostetaan yhteistä vastuuta resilienssin ja varautumisen parantamisessa.

Omien peltojen ja metsien tulevaisuus kiinnostaa jokaista maanomistajaa. Maanomistajan ilmastotoimet ovat sekä sopeutumista että hillintää. Parhaassa tapauksessa ilmastotyö on erottamaton osa maa- ja metsätalouden kokonaisuutta. Toivottavasti löydät tästä uutiskirjeestä aineksia tähän.

Hyvää kasvukautta. Ollaan yhteyksissä,

Harri Hakala 
Hiilestä kiinni -yhteisön koordinaattori
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö
[email protected], +358 50 380 7810 

 

Uutta tietoa ja uusia välineitä maankäyttösektorille ja alueelliseen ilmastotyöhön

Suomen ympäristökeskuksen vetämässä tutkimuksessa selvitettiin laajasti ilmastonmuutoksen, ihmistoiminnan ja maankäytön vaikutuksia kasvihuonekaasujen päästöihin ja nieluihin. Nettopäästöissä on suuria eroja maakuntien välillä. Hiilinielujen ylläpitäminen ja hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen edellyttävät hakkuumäärien vähentämistä.

Mittausten mukaan vanhat metsät sitovat hiiltä puustoon, lahopuuhun ja maaperään vielä pitkään talousmetsän kiertoajan jälkeen. Luonnonsuojelun tavoitteet sopivat hyvin yhteen ilmastotavoitteiden kanssa. Suojelualueiden suunnittelussa on suuri ilmastohyödyn potentiaali.

Ilmastonmuutos lisää metsäpalojen ja hyönteistuhojen riskiä tulevaisuudessa. Tämä lisää metsien hiilivarastoihin liittyvää epävarmuutta.

Metsänhoito sopeutuu muutoksiin ja sitoo hiiltä

Metsänomistajilla ja heitä auttavilla asiantuntijoilla on paljon käsissään. Metsänomistajien tarkoituksenmukaiset ratkaisut edellyttävät päivitettyä tilannekuvaa metsänhoidon mahdollisuuksista ja vaikutuksista.

Puuston hiilivaraston kehitys seuraa kasvun ja hakkuiden suhdetta. Kuivuus ja metsätuhot haittaavat sekä metsien kasvua että hiilensidontaa. Toisaalta viime vuosisadalla kiihdytettiin metsien kasvua laajoilla ojituksilla. Puut kasvavat, mutta kuiville jäävä turve hajoaa. Hiili uhkaa karata vesistöihin ja taivaalle. Nykyisen tilannekuvan mukainen ojitettujen metsien käsittely on ilmastopolitiikan isoimpia kysymyksiä.

Hallitus on sopinut, että metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamiseen osoitetaan lisätalousarviossa yhteensä 12 miljoonaa euroa. Lisäyksestä 8,5 miljoonaa euroa käytetään informaatio-ohjauksen parantamiseen ja kehittämiseen. Ajatuksena on esimerkiksi edistää tiheämpää kasvatusta, pidentää kiertoaikoja ja lisätä jatkuvapeitteisyyttä turvemailla.

Metsäalalle on visioitu tulevaisuudenkuvia, joissa pienemmistä hakkuumääristä saadaan enemmän rahaa. Muutos voisi perustua arvokkaisiin ja pitkäikäisiin puutuotteisiin sekä hiili- ja luontomarkkinoihin. Metsien aineettomistakin arvoista voisi olla merkittävää rahanarvoisista hyötyä metsänomistajille. Kiistatonta on, että uusissa asetelmissa kaivataan innovaatioita.

Maan kasvukunnon parantaminen palvelee kaikkia viljelyn hyötyjä yhtä aikaa

Maanviljely on sananmukaisesti maan viljelyä. Maan kasvukunto on viljelyn ja samalla koko ruokajärjestelmän oleellisin aineellinen resurssi. Yksittäisen viljelijän on vaikea vaikuttaa ilmastoon, maatalouspolitiikkaan tai markkinoihin. Hyvin toimivat pellot auttavat pärjäämään näiden kaikkien kanssa. Peltojen kunto palvelee myös yhteiskunnan tavoitteita. Maan kasvukunto parantaa riskien sietoa, ravinnetaloutta ja peltomaan hiilivarastoa samoin kuin vähentää huuhtoumia ja lisää monimuotoisuutta.

Maatalouden ja ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymään kuuluu vähittäinen irrottautuminen fossiilitaloudesta. Typpilannoituksessa on maakaasuun perustuvan tuotantotavan lisäksi ongelmana tiukka kytkeytyminen Venäjän-tuontiin.

Turvemaiden viisaalla käytöllä hallitaan valuma-alueiden vesitaloutta

Ojittaminen on ollut hyvin suomalainen tapa saada maa tuottamaan ruokaa ihmisille ja kotieläimille sekä puuta sahoille ja tehtaille. Pohjaveden pinnan laskeminen mahdollistaa metsänkasvatuksen tai viljelyn. Samalla kuivaksi jäänyt turve alkaa hajota ja siihen varastoitunut hiili karkaa ilmakehään. Osa huuhtoutuu vesistöihin.

Turvemaiden kestävä käyttö tarkoittaa vesitalouden hallintaa valuma-alueilla. Maa- ja metsätalouden tuotantokäytössä olevilla turvemailla voidaan hidastaa turpeen hajoamista pitämällä pohjaveden pintaa mahdollisuuksien mukaan totuttua korkeammalla. Tuotantokäytöstä poistettavia alueita voidaan vettää kosteikoiksi.

Parhaassa tapauksessa valuma-alueen maanomistajat voivat optimoida turvemaiden hyötyjä yhdessä. Vesi on resurssi, jota on ajasta ja paikasta riippuen joko liikaa että liian vähän. Turvemaiden viisas käyttö voi helpottaa tilannetta.

Tuulivoima ei tuhoa Suomen hiilinieluja

Luonnonvarakeskus tutki Hiilestä kiinni -ohjelmassa tuulivoiman vaikutuksia ilmastoon ja monimuotoisuuteen. Mukana on myös kansalaisten hyväksynnän näkökulma.

Tuulivoiman elinkaaren kasvihuonekaasuvaikutukset ovat hiilidioksidiekvivalentteina mitattuna 5-7 grammaa tuotettua kilowattituntia kohti. Sähköntuotannon ominaispäästöt olivat Suomessa 24 grammaa vuonna 2024. Kymmenen vuotta sitten ne olivat yli nelinkertaiset ja sitä aiemmin huomattavasti suuremmat.

Metsäkatolaskelmissa käytettiin esimerkkitapauksena Iin kuntaa. Tuulivoiman laskettiin aiheuttavan siellä metsäkatoa 0,6 grammaa kilowattituntia kohden hiilidioksidiekvivalentteina mitattuna. Metsäkadon määrä riippuu isolta osin siitä, miten lähelle voimalinjoja rakennetaan.

Tuoreessa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen selvityksessä tunnistettiin useita maatuulivoiman vaikutuksia vesiin. Tuulivoimarakentaminen tyypillisesti muuttaa veden valuntareittejä. Pintavalunnan lisääntyminen äärevöittää virtaamia ja kasvattaa vesistökuormitusta. Vesistövaikutukset kumuloituvat aiemman maankäytön kanssa.

Haluatko tarjota uutiskirjeeseen aineistoa tai antaa palautetta? Ota yhteyttä: [email protected]

Mikä ilmastoyksikkö? Seuraa työtämme osoitteessa

www.ely-keskus.fi/ilmastoyksikko 

 
Tilaa / peruuta uutiskirje Tietosuojaseloste