Maa- ja metsätalousalan ilmastotoimien konkreettinen onnistuminen ratkeaa lopulta siinä paikassa, jossa maanomistaja on niitä toteuttanut. Samoin oppiminen, kehittäminen ja tutkimus onnistuu parhaiten esimerkkikohteiden kautta.

Opetustilat toimivat eri puolilla Suomea ilmastotyön mallipaikkoina. Pro Opetustilat -hanke kokosi vuosina 2023 ja 2024 luonnonvara-alan oppilaitosten maa-, puutarha- ja metsätilojen ilmastotoimet sekä kokeilutoiminnan painopisteet. Opetustilaverkosto muodostaa alustan tutkimukselle, kehitystyölle ja opetukselle.

Maaperän hiilivarastojen hupeneminen on maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa erityisesti turvemaat ovat ilmastotavoitteiden saavuttamisen avain. EU:ssa on järjestäydytty hoitamaan tätä ja muita maaperäkysymyksiä erityisen maaperämission kautta. Vuoteen 2030 mennessä EU:n alueelle luodaan 100 alueellisen kehittämisympäristön (living lab) ja hyvien käytäntöjen mallikohteiden (lighthouse) verkosto. 

Climate Farm Demo on Euroopan laajuinen demotilaverkosto. Tiloille on luotu noin viisivuotiset ilmastosuunnitelmat. Suomessa mukana olevilla 24 tilalla on käytössä jo useita ilmastotoimia kuten maan kasvukunnon parantaminen, vesitalouden hallinta ja älytekniikan hyödyntäminen. 

Lue lisää:

• Opetustilojen toimintaidea esittelyssä ja verkosto kartalla AgriHubin sivustolla (maaseutuverkosto.fi)
• Maaperämissio rakentaa EU:n alueelle 100 alueellisen kehittämisympäristön (living lab) ja hyvien käytäntöjen mallikohteiden (lighthouse) verkoston (ely-keskus.fi)
• 25 suomalaista demotilaa osana Euroopan laajuista verkostoa (climatefarmdemo.eu)  
• Climate Farm Demo - ilmastoviisaan maatalouden pilottitilaverkoston suomalaiset sivut (proagria.fi)  

Turvepeltojen viljely tuottaa ruokaa ihmisille ja eläimille. Viljelijät pyrkivät saamaan työnsä ja yrityksensä kannattamaan. Turvepeltojen päästöjä vesistöihin ja ilmaan halutaan vähentää. Samoihin peltoihin kohdistuu monenlaisia tavoitteita — osa viljelijältä, osa yhteiskunnalta.  

EU:n ennallistamisasetus velvoittaa Suomea turvepeltojen käytön muutoksiin erityisesti luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Puolet turvepelloista pitää ennallistaa vuoteen 2050 mennessä. Ennallistaminen voi tarkoittaa monia erilaisia muutoksia, kuten luomutuotannon ja suojakaistojen lisäämistä, pysyvää nurmea ja pitkäaikaisia kesantoja sekä vettämistä. 

Viljelijä tarvitsee peltolohkojensa, tilakokonaisuutensa ja tavoitteidensa kannalta relevanttia ja konkreettista tietoa valintojensa tueksi. Myös maataloutta tukevien ja ohjaavien yhteiskunnan päätösten pohjaksi tarvitaan tietoa turvepeltojen eri käyttömahdollisuuksista. 

Turvepeltojen käyttö on avainasemassa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Luken 2024 julkaiseman turvepeltojen käytön tiekartan toteutukseen tarvitaan vielä runsaasti mahdollisuuksia ja toimenpiteitä.  

• Turvepeltojen käytön tiekartta näyttää reitin ilmasto- ja ympäristöhyötyihin maataloustuotantoa heikentämättä (luke.fi)
• Kaikilla turvepeltoja käyttävillä maatiloilla pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa muutoksia turvepeltojen käytössä (luke.fi)
• Askeleita kohti ilmastoviisaampia turvepeltojen viljelykäytäntöjä: raportit, tietokortit toimintasuositukset (luke.fi)
• Kosteikkoviljely ilmastonmuutoksen hillintäkeinona: raportti ja leveän osmankäämin viljelyopas (luke.fi)
• Webinaari: Turvepeltojen vettäminen to 8.5. klo 13–15 (luke.fi)  

TUIMA-hanke tutki ja kokeili niin sanottujen tuuppausten (engl. nudge) toimivuutta turvemaiden ilmastotoimien edistämisessä. 

Tuuppaus on tapa tarjota vaihtoehtoja päätöksentekoon ja perustuu käyttäytymistieteelliseen ymmärrykseen. Tiettyjä valintoja edistetään tekemällä niistä helpompia, ajankohtaisempia ja houkuttelevampia. Ihmisiä voidaan tuupata tiettyyn suuntaan rajoittamatta heidän valinnanvapauttaan. 

Ilmastotoimien sovittaminen metsänomistajien ja viljelijöiden valintatilanteisiin vaatii tämän ryhmän tuntemusta. Maanomistajille ei voi tuuppauksilla tuputtaa heille epäedullisia ratkaisuja. Maanomistajat voivat tarttua ilmastotoimiin silloin, kun ne näyttäytyvät heidän omasta näkökulmastaan relevantteina vaihtoehtoina. Tuuppaukset toimivat parhaiten yhdessä kannustimien kanssa. 

• Tuuppaukset voivat hillitä maankäytön ilmastopäästöjä – maanomistajien tilanne pitää tuntea tarkkaan (luke.fi)
• Hiilestä kiinni -työ jatkuu tuuppausten osalta erityisesti strategisen tutkimuksen neuvoston Climate Nudge -kokonaisuudessa, jossa on mukana PTT:n vetämä metsätuuppausosio (ilmastotuuppaus.fi) 

Turpeen käytön ja sen tuotantoalueiden jatkokäytön asetelmat ovat muuttuneet voimakkaasti viime vuosina. Muutos jatkuu edelleen. Energiaturpeen korvaamisesta on isoin keskustelu jo käyty ja ratkaisuja löydetty. Kasvualustoissa on vielä paljon kehitystyötä edessä.

Neova Oy kartoittaa Suomessa omistamansa maa-alueet päästöjen ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmista. Tavoitteena on tuottaa tiekartta kosteikkojen, aurinko- ja tuulipuistojen sekä metsitysten toteuttamisesta. Samalla selvitetään mahdollisuuksia kaupalliseen hiilensidontaan. 

GTK:n vetämässä Hiilestä kiinni -hankkeessa haettiin rahkasammaleesta kestävää vaihtoehtoa kasvuturpeelle. Vedenpintaa säätämällä ja uutta sammalainesta levittämällä voidaan saada sammal uusiutumaan ja kasvualusta toimimaan hiilinieluna. Toiminnan kannattavuus vaatii kehittämistä. 

• Neova mallintaa maa-alueidensa päästöt ja monimuotoisuuden turvetuotantoalueiden jälkikäytön optimoimiseksi (neova-group.com)
• Uusi tutkimushanke tuo lisätietoa suonpohjille perustettujen aurinkovoimaloiden ilmasto- ja vesistöpäästöistä (seamk.fi)
• Rahkasammalen korjuu voi olla kestävä vaihtoehto kasvuturpeelle (gtk.fi) 
• Sidosryhmätilaisuus: Ennallistamistoimet turvetuotantoalueilla: Mahdollisuudet, tarpeet ja tulevaisuuden näkymät pe 11.4 klo 8.45–11 (luke.fi) 

Ravintola-ala voi edistää kestävää ruoan kulutusta tarjoamalla ympäristöystävällisiä ateriavaihtoehtoja ja ohjaamalla kuluttajien valintoja. Luonnonvarakeskus (Luke) on tuottanut työn tueksi avoimen aineiston, joka sisältää yli 1 200 raaka-aineen hiilijalanjälkitiedot. Aineistossa on huomioitu sekä kotimainen että ulkomainen tuotanto, ja ilmastovaikutus on laskettu keskimääräisestä kulutuksesta Suomessa. Ravintoloiden ja ruokapalveluiden ilmastotyötä tukeva aineisto on avoimesti saatavilla.  

Maankäytön ilmastovaikutukset rajataan usein ruoan ilmastovaikutustarkastelun ulkopuolelle. Luken yhdessä kumppaneidensa kanssa kehittämä Ruoka-LCA-laskentaohjeistus korjaa tämän puutteen. Näin esim. turvepeltojen päästöt saadaan mukaan niillä tuotetun ruuan laskentaan. 

Vaihtelevat laskentamenetelmät hankaloittavat vertailua ja saattavat heikentää luottamusta yritysten ympäristöväittämiin. Ruoka-LCA-laskentaohjeistus edistää vertailukelpoisia laskentatapoja. EU:n tuleva Green Claims -direktiivi vaatii ympäristöväittämien perustamista todennettaviin tietoihin — myös tässä uusi ohjeistus auttaa. 

• Uusi aineisto avaa 1200 raaka-aineen hiilijalanjälkitiedot vapaaseen käyttöön (luke.fi)
• Tuore ruuan ympäristöjalanjäljen ohjeistus huomioi myös maankäytön ilmastovaikutukset (luke.fi) 

Hiilestä kiinni -ohjelman tuloksia on koottu AgriHubin tietopankkiin ja MMM:n verkkosivuille. Tieto on kaikkien saatavilla, mutta käytännössä hankkeiden raporttien kaivelu voi olla työlästä. Yhtenä ratkaisuna tähän kokeillaan tekoälyä. Tampereen yliopisto toteuttaa ELY-keskusten valtakunnallisen yksikön tilauksesta Retriever-Augmented Generation (RAG) -tekoälyä hyödyntävän hakutoiminnon täsmäprojektina tähän tarpeeseen. 

• Miltä Hiilestä kiinni -ohjelman tutkimustulokset näyttävät tekoälyn tulkitsemana? (ely-keskus.fi)
• Hiilestä kiinni -hankkeitten tuotoksia AgriHubin tietopankissa (maaseutuverkosto.fi)
• Hiilestä kiinni -hankkeet ja loppuraportit MMM:n verkkosivuilla